Lähdetään liikeelle sieltä mistä jalan vaivat alkoivat. Perjantaina 25.5. kaatuessa BMX MM-kisoissa loukkasin jalkani kaatuessani maaliviivan yli. Ensin en huomannut että jalka olisi ollut kipeä, koska minua koski päähän. Kun yritin nousta ylös niin tämä ei kuitenkaan onnistunut.
Minut vietiin lääkärille, joka katsoi jalkaa (noin 2m päästä) ja sanoi että se on ihan kunnossa. Lähdin kinkaten pois. Vähän ajan päästä menin takaisin ja pyysin kyynersauvoja, koska liikkuminen oli hankalaa. Lääkäri katsoi jalkaa (nyt noin metrin päästä), totesi että se on kunnossa, mutta saan kyynersauvat jos lupaan palauttaa ne. Lupauduin palauttamaan ne seuraavana päivänä.
Lauantain kävelin ilman keppejä, koska ajatuksissa oli että sunnutaina haluan kisata niin jalka pitää verryttää kisakuntoon. Tämä onnistui hyvin. Sunnuntaina kisasin kruiser-luokassa ongelmitta. Illalla vielä taisi muutama tanssiaskelkin taipua jalan varassa.
Maanantaina tie loppui päästyäni lentokentälle. Kipu oli kamalaa. Jatkolennoille minut kuskattiin pyörätuolilla.
Suomessa menin terveyskeskukseen näyttämään jalkaa. Siellä nilkkaa väänneltiin ja käänneltiin. Sanoin, että kipu on sääressä, että se on oudon paikallinen. Aina sattuu samaan kohtaa. Lääkäri totesi, että jalka on kunnossa ja kuvia ei tarvitse ottaa.
Nyt tapaturmasta on 3,5 viikkoa. Menin yksityiselle lääkärille, koska jalkani on yhä kipeä. Lääkäri katsoi jalkaa. Painoi sormellaan yhdestä kohdasta ja kysyi onko se tuossa. Minä vastasin myöntävästi, hän sanoi; se on luussa, nyt menet kuviin ja sit tulet takaisin.
Menin kuviin ja kuulin jo siellä että homma on selvä. Pohjeluu murtunut. Ainut mieltä askarruttava asia on se, että luut ovat luutuneet hieman epäkohdakkain. Edessä siis vielä kolme viikkoa lepoa. Kyselin, että mitä mieltä hän olisi jos kohta ei satu ja pystyn aloittamaan treenin, niin saanko. Lääkäri pelotteli lisänivelillä, joita syntyy kun ei anna kunnolla luutua yms. Nyt pitäisi keksiä sitten jotain tekemistä..
