Huomaan olevani riippuvainen. BMX on käsittämätöntä ainetta. Se on mun huume. Jos kemialliset huumeet tekevät yhtään samanlaisen fiiliksen, niin joudun ymmärtämään koukkuun jääneitä.
Tänään seisoin Lahden radan lähtöportilla. Olisi pitänyt levähtää, koska vasta olin polkenut kierroksen täysillä. Rata polttelee edessä. En voi odottaa. Ajaminen on niin mahtavaa. Ihan fiilis. Kehittymistäkin on käynyt. Rupesi jo kulkemaan niin kovaa, että välillä hirvitti, mutta samalla tuntuu niin siistiltä että haluaa mennä vain kovempaa. Maagisen olon lisäksi BMX saa näkemään pimeässä.
Kannattaa kokeilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti