Kisaisko?

Kun PM-kisojen jälkeen tulin Suomeen, olin aivan valmis pistämään kauden pakettiin. Tampereen kisat lähestyi ja vähän vihjailin valmentajalle, että nyt alkaa riittämään. Ei jaksa enää. Tuntui, jotenkin leijalta olla osallistumatta kisoihin Suomessa, joten kisasin. Samat fiilikset Lahden kisan suhteen. Jalat on ollut MM-kisoista asti pökkelöt. Ei palaudu. Ei ole mitään annettavaa.

TOUKOKUUSSA oli miun treenauksen huippukohta, tuntuu kuin silloin olisi lyöty naula kuminauhaan ja siitä eteenpäin kaikkeen joutuu venymään. Kuminauha voi napsahtaa poikki minä hetkenä hyvänsä. Vielä yksi kisa viikonloppu. Ai niin, sitten kahden viikon päästä Lahti Cup.. Kai nämä pystyy? En tiedä pystyykö. Eilinen hieroja auttoi vähän. Tänään uudestaan.

Tällä viikolla on kyllä ollut hauskoja BMX-juttuja: Tiistaina oli Helsingin radan ensimmäiset ohjatut treenit. Ne meni kivasti. Jonkin verran uusia kokeilijoita ja sitten vanhoja konkareita tutustumassa isoon BMX rataan.

Tämän lisäksi kävin yhdelle eppuluokalle pitämässä äidinkielen tunnin. Opetuksen aiheena oli kuuntelu ja kysely. Ja käytännössä kerroin BMX racingistä. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun luokkassa pysyi järjestys koko tunnin ajan. Mulla oli mukana oma pyörä ja kuvia. Ihan mahtava kokemus itselle!!