Vihdoin

From once upon a time to happily ever after... 

Oppeja Kalifornian matkalta. Tärkein on varmaan, että olen ollut Suomessa reilu 2 viikkoa ja tämä tuntuu jokseenkin ikuisuudelta. Kun Kaliforniassa 3 kuukautta tuntui, että vasta eilen olin tullut. Oikeastaan en voi jäädä Kaliforniaan liian pitkäksi aikaa, koska yhtäkkiä huomaisin viettäväni 80vuotis syntymäpäiviä ja vasta eilen täytin 26. Huomenna laitan vielä lisäpäivitystä matkan kuluista, tässä neuvot:

Missä palmupuut on puita vain...

Ennen matkaa: Muista hankkia ESTA, meinas itseltä unohtua. Googlaa esta ja siitä selviää mistä on kyse. Mieti millä radalla haluat olla. Suosittelisin Bellfloweria tai Whittieriä, ne ovat hyviä ratoja ja sieltä käsin on helppoa mennä useille muille radoille. Näiden jälkeen suosittelen sycamorea, lake perrsisiä tai future bmx:ää. Sisämaassa vähän halvempaa, mutta ero ei ole suuri. Enemmän eroa oli esim Beverly Hillsin ja normaalien ihmisten asuin paikkojen välillä. Ekan yön yöpaikka kannattaa ottaa semi läheltä lentokenttää, tai Losia. Ei siis esimerkiksi Hemetistä, ainakaan jos menee julkisilla!

Matkalle varaa tietokoneen laturi mukaan. Minkään kone akku ei kestä 17 tuntia. Välipysähdyksillä voi ainakin ladata, mutta myös lennoilla olisi pystynyt.

Asunto: Monta tapaa hoitaa tilanne. Riippuu budjetista, matkan kestosta ja matkalaisesta. Craigslist antaa hyvän kuvan hintatasosta jne. Mahdollisesti vuokrauksen voi sopia jo ennen maahan menoa. Minun piti allekirjoittaa hyvin monta paperia vuokrasopimuksen yhteydessä. Tämä on paha, koska et oikeasti voi arvata mitä kaikkea niissä sopimuksissa on.. Useimmiten halutaan tarkistaa luottotiedot. Sinun on vaikea osoittaa luottotietoja, mahdollisesti tiliote kelpaa. Minun piti tehdä vuokrasopimus kaverin kaverin nimissä. Tämän lisäksi sinun tulee maksaa pantti, kuten Suomessa, mutta voit ihan oikeasti varautua siihen että et tule saamaan rahaa takaisin. Seuraavaksi tarvitset veden, sähkön ja kaasun. Usein vesi ja roskamaksu kuuluu vuokrasopimukseen. Sähkön ja kaasun pantit oli yhteensä 150dollaria. Good bye niillekin rahoille.

Parasta olisi tuntea joku paikallinen, jolta vuokraa huoneen tai edes joka auttaa. Näin harvemmin kuitenkaan on. Yksi vaihtoehto on ottaa hotelli alkuun, mennä bmx-radalle ja kertoa tilanne tai laittaa jo ennakkoon ilmoitus jollekkin bmx-radalle, että milloin tulet ja tarvitsisit vuokrata huoneen. Näin säästyy monelta turhalta säädöltä.

Auto: Auto on pakollinen. Poikkeus; Jos matkustat Losiin ja elät ydinkeskustassa, etkä halua mennä muualle, niin pärjäät ilman autoa. Vuokraus vai osto? Alle kuukauden matkat sanoisin vuokraus, koska aikaa auton löytämiseen menee ja ilman autoa aika valuu hukkaan. Yli kuukauden kestoisilla matkoilla ostaisin auton. Ostamisessa on aina riskinsä, mutta jos haluat elää ilman riskejä niin älä lähde matkalle. Craigslist on taas hyvä. Autoa ostaessa pitää saada paperi, että olet auton uusi omistaja, kuitti tms. Pink slip, eli virallinen paperi autosta (btw se on pinkki) josta näet että vanha omistaja oikeasti omistaa auton.. Näiden paperien lisäksi sinun pitää hankkia päästötodistus (smog, maksimissaan 3kk vanha). Näiden paperien, sekä 2 henkilöllisyys todistuksen kanssa marssit DMV:lle. Maksat verot (vero on halvempi jos auto on myyty halvalla) ja he toimittavat 3 viikon sisällä sinulle uuden pink slipin. Vakuutuksenkin kanssa kannattaa olla tarkka. Joissain vakuutuksissa on sääntöjä että jos sen katkaisee ennenkuin vakuutuskausi loppuu (esim myyt auton) niin joudut maksamaan katkaisumaksun. Yleisesti ottaen vakuutus tarkoittaa, että auto on vakuutettu kun omistaja ajaa auto, eli vakuutus on yhdelle kuskille. Huom! Kun ostat auton, tarkista, että sen verot maksettu, muuten sinulla saattaa olla auto, jossa on maksamattomia veroja enemmän kuin auton arvo on.

Muutama ohje liikenteeseen: Kimppakyytikaista tosiaan tarkoittaa sitä, että jos autossa on useampi kuin yksi, niin saat ajaa eri kaistaa. Jos on 3 tai 4 way stop-merkki, niin se tarkoittaa että kuka ehtii ekana merkille saa mennä eka ja muut väistää. Liikennevaloissa saa kääntyä oikealle vaikka olisi punainen, jos ei toisin mainita. Varaudu istumaan auton ratissa. Huom. ratissa syöminen on laitonta! Pyöräteitä taisi tulla vastaan tämä yksi ainokainen

Puhelin: Walmartista saa hankittua sim-kortin, jonka voi laittaa omaan puhelimeen. On kuitenkin halvempaa ottaa joltain firmalta, kuten Metro-PCS:ltä, kortti jonka mukana tulee puhelin. Hintaa noin 50dollaria/kk Yleisesti, jos on yhtään epäilyttävä keli tai pidempi matka niin kannattaa soittaa radalle, että ovatko he auki.

Radat: Radat ei ole auki kokoajan. Yleisimmin 3 kertaa viikossa parin tunnin ajan. Eli viikolla voit varautua treenaamaan iltaisin. Treenit maksaa 5-7dollaria ja paikalliset kisat 10-12dollaria. Kaikki radat löytyy usabmx.com sivulta. Kehota keräämään ennakkoon lähiratojen aikatauluista ja osoitetiedot ylös. Usabmx jäsennyys. Vuoden jäsennyys on 45 dollaria. Vaihtoehtona on kuukauden jäsennyys, joka on halvempi, mutta käy vain sille radalle mistä jäsenyys on ostettu. Laita viestiä radoille. Melko hyvin näkee kuka jaksaa vastata on yleisesti ystävällisempi kun se joka ei vastannut. Jos kukaan ei vastaa niin älä lannistu :)

Treenaus: Yleisesti valmennus tapahtuu klinikoilla. Klinikoita pitää entiset bmx kuskit. Klinikoille osallistuminen on ”uhkapelausta”. Joskus klinikan vetäjä on oikeasti maantasalla ja häntä kiinnostaa oppiiko oppilaat. Toisinaan bmx-legendalla ei ole mitään hajua kuinka opettaa asioita, klinikka on yli-täynnä jengiä tai valmentajaa ei vaan kiinnosta mikään sen jälkeen kun klinikka on maksettu. Toisinaan klinikoilta saa erilaisia tuotteita. Tästäkään ei voi tietää mitä tuleman pitää. Toisinaan sain merkki lasit ja urheilujuomia, vastapainoksi toiselta klinikalta sai karkkipussin. Klinikan pitäjän nimi ja kokemus ei kerro mitään siitä mitä tuleman pitää.

Yksin vai yhdessä:

Kuka pesee jälkipyykin?

Kaverin kanssa matkustaminen on mukavaa. Toisinaan tarvitsee kaveria joka jaksaa silloin kun sinua väsyttää. On myös mukava jakaa kokemukset. Yksin matkustaminen on kasvattanut minua äärettömästi. Juuri niiden jotka ajattelevat etteivät pystyisi matkustamaan yksin, tai etteivät nauttisi siitä, pitäisi lähteä matkalle yksin. Minäkään en uskonut ennen, mutta nykyään minulla on uskomattoman hauskaa itsekseni. Se on ollut käännekohta kaiken kannalta. Loppujen lopuksi kuitenkin useimmiten kuuntelet omia juttujasi, sen lisäksi omasta seurasta nauttiminen tekee sinusta paremman ihmisen muiden kanssa. Yhdessä matkustellessa saa jaettua myös kuluja, mutta entä sitten jos saat auton kuluja jaettua, jos et voi käyttää autoa? Toisinaan yhdessä matkustaessa on myös tullut päänvaivaa kun on saanut pestä loppupyykit. Yksinmatkustaessa tutustuu uusiin ihmisiin, mutta yksinmatkustaessa on myös yksin kusessa. Yhdessä matkustaessa toivottavasti koko matkan suunnittelu ei ole sinun vastuulla, saatat kokea semmoisia asioita mitä et olisi pystynyt itse tekemään.

Kesto:

Alle viikon matkalle en lähtisi, mutta jos on selvittänyt kaiken etukäteen, niin viikossa kerkeää jo paljon. Kolme kuukautta on myös hyvä vaihtoehto :)

Milloin:

Tammikuu oli kylmä, huhtikuussa oli jo toisinaan tukalan kuuma. Jos sataa vettä, niin radalla treenaaminen ei yksinkertaisesti onnistu. (Tammi-maaliskuu on yleisesti hieman sateisempia)

Nähtävyyksiä: Observatoorio, disneyland, universal, hollywood, hollywood kyltti paikka?? Näitä riittää. Henkilökohtaisesti nautin eniten Chuck e cheesessistä, tai muista asioista mitkä olivat paikallisten juttuja, eivätkä turisti kohteita kuten 4130 ride, baseballin lyöminen tai vaikka paikallisesta ruuasta kuten refried beans. Venice beach on vähän tuosta välistä, mutta suosittelen vierailua, pyörä tai skeitti mukaan! Tsekkaa tapahtumat kuten NHL-, NBA- tai baseball peli, supercross..mikä vaan, kannattaa kokea! Kysy paikallisilta lisää.

Oudon näköistä, mutta oikeasti hyvää!

Refried beans:

Meksikolaisten tapa valmistaa, oli keittää hieman vettä. Lisätä joukkoon chorizzo makkaraa ja pinto-papuja (säilykepurkista). Murskata esim paistinlastalla, helppoa kun pavut on keittynyt tarpeeksi. Chorizzo makkara on erään valkoisen matkakumppanini sanoja lainaten sian laardia.

Valkoisten tapa valmistaa, oli keittää pinto tai punaiset pavut vedessä. Ne hautuu noin 25min, murskata ja maustaa taco-mausteella.

Vinkit:

• ota tuliaisia Suomesta, vaikka et tiedäkkään lähtiessä kuka ne tulee saamaan, sinulle tulee varmaan tilanteita kun on kiva antaa takaisin jotain suomalaista
• Kaikessa on kyse oikean ihmisen tuntemisesta. Kun menet maahan et tunne ketään, mutta henkilökohtaisesti tuntuu, ettei siihen vaadita kovin paljoa; ole avoin ja ystävällinen. Niin yksinkertaista se on :)
• Aikatauluja suunnitellessa kannattaa huomioida ruuhka-ajat. Silloin ei kannata olla moottoriteillä.
• Taking advantage; aina puhe kuka hyötyy ja kenestä. Matkalle lähtiessä on pakko luottaa, pitää uskoa hyvään. Joskus juuri ne ihmiset jotka aluksi epäilytti, olikin avuliaimpia. Ja usein ne jotka on ystävällisiä aluksi ovatkin todellisuudessa tylyjä oman edun tavoitteilijoita
• Kehtaa kysyä. Usein tuntuu epämielyttävältä pyytää jotain, mutta jos pyydät liikaa niin et sitä tule saamaan.
• Jos tavaraa sattuu kertymään, niin osta lisämatkatavarat ennakkoon, paljon halvempaa.
• Mobil oli bensa-asemista ainut joka hyväksyi minun pankki tai luottokortit

Muutama kysymys matkan jälkeen:

Hoidinko matkan parhaan mukaan? Olin onnellinen koko ajan ja sehän riittää.

Suosittelisinko matkaa muille? Tottakai. Hieman tarvitaan palleja, mutta jos ei niitä ole niin kyllä ne matkan aikana kasvaa :)

Muuttaisinko jotain? Oikeastaan en. En edes ensimmäisiä päiviä, en edes yötä jääkylmässä asunnossa. Kaikesta opin niin paljon, nyt kun olen jo oppinut en haluaisi antaa noita oppeja pois. Toivottavasti teidän ei nyt tarvitse oppia kantapään kautta.

Leiritys :)

Vihdoin pakkaan autoa, taas pääsee treenaamaan radalle! Selasin paita hyllyä; redline, fox, redline, fox, fox, eikö mulla ole muita vaatteita enää :) Tänään alkaa siis matka, ensin 3 päivää treeniä Turussa ja sitten 6 päivää Viro/Latvia suunnalla.

Toinen tekemäni havainto, että mun pylly leviää aina kaatumisen myötä. Nyt olen jo tosi varma, että se pitää paikkaansa. Viimeksi kaaduin Turussa ollessa, ja lonkassa tai tossa reiden sivulla mihin tuli mustelma on vieläkin semmonen kova möntti! Myönnetään, että vähän on käyty kamppailua terveellisen ruokavalion kanssa.

Mitäs muuta. Suomen pyöräilyunionin kansainvälinen kortti tuli ja Birminghamin MM-kisojen ilmoittautuminen aukesi. Eli todellisuus alkaa iskeä päälle. Lohdutukseksi luin tänään otsikon, että Intiassa piretaan ensimmäistä kertaa lapsi avioliitto, ehkä siis ensimmäinen Suomen edustaja BMX-kisoissa ei olekaan niin painava viittaa :)

P.S. Pian voin esitellä teille suunnittelemani Suomen BMX edustuspaidan. Jeij!

BMX äidit

Chula Vistassa katsoin kisoja jonkun aikaa Tory Nyhaugin äidin, Margitin kanssa. Seuranamme oli Cheryl Post (Alise Postin äiti) ja Sheryl Bradford (Joey Bradfordin äiti). Aloin miettimään minkälaisia vanhempia he ovat olleet lapsilleen, kun lapset ovat olleet pieniä. Usassa ei ole samanlaista urheiluseura kulttuuria, kuin pohjois-euroopassa. Kukaan ei ole vetämässä treenejä. Okei, niitä kertoja kun joku vetää treenit kutsutaan klinikoiksi ja se on kallista huvia. Usein siis vanhemmista tulee valmentajia. He puskevat lapsia tekemään enemmän, polkemaan kovempaa.

Suomessakin tutut "kiekko iskät", on siis rantautunut BMX:n pariin. Joillakin homma lähtee aivan käsistä. Lapsia painostetaan tekemään kovemmin töitä toitottamalla kuinka heistä tulee maailman mestareita, kuinka paljon rahaa hänen BMX-harrastukseensa on laitettu (lapset harvemmin edes pyytävät sitä kaikkea mitä heidän pyöriinsä asennetaan), lapselle karjuminen on ihan arkipäivää radalla.. Pahimmillaan lasta riepoteltiin kypärästä.

Toinen vakio, oli kisan jälkeen ravintolassa käytävät keskustelut. Vanhemmat käyvät keskustelua kenen lapsi ei ajanut rehdisti. Kenen lapset treenaavat oikein ja kuka ei tule pärjäämään tulvaisuudessa. Kun saman aikaan lapset leikkivät ja pelailevat uusia leikkejä. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Voittavat tai hävisivät, he eivät itke jälkeen päin.

BMX äidit myönsivät puhuneensa asiasta ennenkin. Tärkeintä on antaa lapsen ajaa BMX:ää, jos he nauttivat siitä. Vanhemmat voivat tukea lapsiaan hankkimalla pyörän ja kuljettamalla treeneihin. Jos lapsella on kilpailu viettiä ja omaa halua treenata, niin hän kyllä sen tekee. Heidän lapset ovat olleet motivoituneita kilpailuun ja treenaamiseen, eikä heitä ole tarvinnut puskea enempää. Jos lapset haluavat voittaa he tekevät sen, jos ei niin sekin pitää hyväksyä. Heitä ei voi pakottaa siihen. Sitten he voivat ajaa huvinvuoksi, mikä sekään ei ole yhtään huonompi vaihtoehto.

Melko usein vanhemmat siis tekevät työtä saadakseen lapselleen jotain mitä lapsi ei koskaan edes ole pyytänyt; mestaruus tai markkinoiden kallein pyörä. Sitten kun lapsen pitäisi maksaa takaisin hermostutaan. Eräs vanhempi myönsi laittaneensa lapsensa tekemään punnerruksia kunnes lapsi oksensi-Tämä oli rangaistus koska lapsi oli lopettanut polkemisen kisassa. Hän puolusteli toimintaansa sillä, että joskus lapsi ei tiedä milloin saa lopettaa. Henkilökohtaisesti uskon, että häviön kautta olisi saanut saman opin.

Kuvia Chula Vistan uudelta Olympiaradalta:

Jyp

Kello löi jo kuusi..Aikoinaan olen pelannut jääkiekkoa 19 vuotta, joten pieni kommentti JYP:in mestaruudesta. Hyvä JYP! Huomenna alkaa oikea treenaus, joten pitänee mennä nukkumaan.

Kuvaaja ei varmaan nähnyt tuota mitallia mitenkään olennaisena osana, joten rajasi sen pois..

Keskisuomalaisen sivuiltakin löytyi kuva meidän juhlinnasta:
http://www.ksml.fi/uutiset/video-kuva/kuvasarjat/nain-jypin-mestaruutta-juhlittiin-kaupungilla/1189026#1189001

Lehti juttuja

Välivaihe

Viikko sitten tulin Kaliforniasta. Viikon päästä olen lähdössä Baltiaan treenaamaan. Tässä välissä pitäisi keretä purkaa Kalifornian matka ja järjestää Baltiaan meno.

SoCal koosteen teko yllättävän työläs. Kaikesta työläisyydestä huolimatta, haluan laskea budjetin, niin itseäni kuin muitakin varten. Matkan aikana minulle kommentoitiin, että kirjoitan kokoajan kaikkea muistikirjaan. Tällä hetkellä tuntuu, etten ole kirjannut ylös läheskään tarpeeksi.

7-vuotias Hayden

Tähän lisätään UCI-sääntöjen ja MM-kisa säädöksien lukeminen, koska Suomessa kokemus on vielä vähäistä, niin asiat pitää selvittää itse.

Tämä kaksi viikkoa olisi kuitenkin tarkoitettu minun lepo ajaksi. Joten tänään oli minun kotiin paluu bileet. Amerikkalaisia Mikki Hiiri pannukakkuja, hyytelöä ym. ameriikan herkkuja!

Pakko lepo

Keskiviikko on takana. Kolme päivää ilman pyöräilyä. Kai siihen tottuu, mutta alkuun vieroitus tekee kyllä tiukkaa! Ilman pyöräilyä homma saattaisi vielä onnistua, mutta homman nimi on olla urheilematta. Tänään kävin kävelemässä. En pystynyt estämään itseäni, mutta ihan pikkuisen oli pakko juosta. Siis ihan vähän vaan. Se oli kivaa :)

Lunta tulee taivaan täydeltä. Sanat vähissä.

Viikonloppu

Ettei taas unohdu: Treenin suunnittelukilpailun voittajaksi julistan Kuninkaan. En vaan tiedä ketä hän on, joten pyydän laittamaan tuntomerkkejä sähköpostiin.

Sitten Jyväskylään. Tuleva treenipaikkani, Jyväskylän Ristikivessä (lupia ei ole vielä saatu) näyttää tältä, joten pyörä autoon ja kohti Vierumäkeä. Lauantaina siis RMR:n sisätreenit.

Olipas ihanaa osallistua ohjattuihin treeneihin! Spurttailua, manuaalia, bunnyhoppia, uintia. Mukavaa seuraa ja pyörällä ajoa, mitä sitä muuta ihminen tarvitsee :) Treenien jälkeen pk-seudun pojat heitti: huomenna sitten Turkuun. Vastasin heti, että nyt ei oikein pysty.. En keksinyt syytä miksi ei pystyisi, joten auton nokka kohti etelää.

Sunnuntaina aamupalaksi manuaali treeniä. Iltapäivällä kokoonnuttiinkin Kupittaalle. Ihanaa ajaa! Aivan ihanaa. Ensin manuaali onnistui, ihanasti! Kupittaan rytmisuora on kyllä tosi hyvä. Sitten se katosi.. kirjaimellisesti homma meni päin puskia. Lauri keksi, että syy on se että sekoitan hyppäämis treenit ja manuaalin, joten rengas ei pysy maassa. Hyvä Lauri! Homma onnistui taas!!

Radalla vierähti yli 4 tuntia. Kotimatkalla olin niin fiiliksissä viikonlopusta, että ihan sattui mahaan
 

Aikaero

Luovutin. Sängyssä makaaminen kun ei saa unta on melko tuskaista! Luulin handlanneeni aikaeron parin ekan päivän tsemppauksella. Mutta todellisuudessa vaikka olen päivät hereillä niin olen ihan pihalla. Ja nyt kun satuin heräämään yöllä niin unenpää viilettää jo kaukana edessä.

Elämä Suomessa on ollut jokseenkin takertelevaa. Torstaina siis tulin Jyväskylään. Samana päivänä menin Jyp naisten kiekkotreeneihin pysyäkseni hereillä ja välttääkseni tylsistymisen. Siellä oli kivaa. Perjantai olikin sitten päivä ilman ohjelmaa ja tämä kostautui. Kävin vähän kävelemässä kaupungilla. Vanhasta tottumuksesta sanoin kaupantädille hyvää päivän jatkoa ja hän mulkaisi takaisin hyvin kuolettavasti. Jäätävää!

Päivän päätteeksi kasasin RedLinen. Olen tainnut unohtaa kertoa teille, että nimesin pyörän ilmariksi. Nimi sopii hyvää Flight sarjan pyörälle, sekä kertoo tavoitteista jotka minulla ja ilmarilla on (nimi kirjoitetaan muuten aina pikku i:llä).

Muistojen virkistämiseksi ilmakuvia Whittieristä:

Hki-Vantaa

Tällä hetkellä Helsinki-Vantaalla. Radalta kyyti nouti minut Losin aikaan 17.00 ja Jyväskylässä olen seuraavana päivänä 20.00. Suomen aikaan tämä meinaa aamu klo 6.00, eli hereillä pitäisi pysyä koko päivä. Saas nähdä kuinka käy.

Lontoossa odotellessa konetta rupesi kuulumaan Suomen kieltä. Laitoin musiikin kovemmalle. En halunnut kuulla Suomea :) hauskoja havaintoja mitä tekee itsestä

Mikä on fiilis tässä vaiheessa? Vanha kansa on taas oikeassa: Itku pitkästä ilosta. Matka oli mahtava. Hieman selviytyjä fiilistä alku kamppailujen jälkeen. Valtavasti hauskoja kokemuksia ja ihania ystäviä. BMX pumppaa taas sydäntä kovempaa ja kovempaa.

Parempaa tiivistelmää ja oppeja myöhemmin. Juuri nyt on ns. pää jumissa.

Tavoitteena oli pitää 2 viikkoa lepoa pyöräilystä, mutta nyt tekee jo tiukkaa, joten ei tule tapahtumaan :)

Suomeen

Tiivistetääs tilannekuvaus: KIIRE

Kotimatkalle

Mike Redman

Vihdoin pääsin Mike Redmanin luokse kylään. Jos joku ei tiedä kuka on Mike Redman, suosittelen ottamaan selvää. Hän muunmuassa on portin ääni joka sanoo riders ready...

Miken takapihalla on pikkuinen rata ja portti 8 kuskille! Menin treenaamaan hänen pihalleen, hommaa on suunniteltu jo pitkään, mutta aina jotain on tullut eteen. Pakko sanoa, että Mike Redman tekee hyvää työtä!

Porttitreenissä kyse oli paljon siitä että on mielekästä seistä portilla. Tietty myös itse lähdöstä. Siitä pitää saada räjähtävä. Ajoituksesta; et halua iskeä eturenkaalla porttiin, et halua mennä portin yli, pitää vaan olla oikeaan aikaan. Niin helppoa se on :)

Mike oli oikeasti mukava persoona!

Jotain vanhemmillekin.. toki trampoliinit yms löytyi :)

Viimeinen kisa

Olin just menossa nukkumaan, kun tajusin etten ole päivittänyt blogia. Viimeiset päivät on ollut tuntien laskemista, pian mennään minuuttien laskemiseen!

Tänään sain hädin tuskin treenattua, kun hoidin viimeisiä asioita tänään. Lähinnä treeni oli kisa. Koska kyseessä oli kotiradan perus lauantai kisa, sovimme poikien kanssa, että ensimmäiset 30 jalkaa (arviolta 10m) saa polkea, jonka jälkeen loppu rata pumppaamalla. Minun sarjassa oli vain 3, joten kaksi jotka ei polkenut ja yksi aloittelija joka kisasi ihan normaalisti.

Ensimmäinen erä, olin tokana. Viimeiselle suoralla ensimmäisenä ollut lopetti kesken. Menin ohi ja voitin! Toinen erä. Kamala startti. Jäin jumiin hitaampien taakse. Viimeisen mutkaan mennessä olen viimeinen. Tokana ollut kaatuu ja minä pistän parastani ja voitan. Vielä kolmas erä. Saan hyvän lähdön. Muut takana, törkeästi suljen heidät aina ulos yrittävät päästä ohi sisäkautta.

Eli voitto kotiin! Vaikka olikin pikkuinen kisa ja omat säännöt, niin silti mahtavaa! Ja jos jossain vaiheessa aprikoin onko reilunpelin mukaista sulkea ohituslinjat, niin se on racingiä. Siitä tässä on kyse ja se oli mahtava lisämauste kisaan :)

p.s. Vaihdoin tänään itse Hondaan jarrupalat :)

Paluu Perrisiin

Usein kappaleet loppuu samaan nuottiin millä ne on alkanut. Se on varmaan joku elämän kiertokulku tms. Matka alkoi Perrisin radalta ja 2,5kk odottamisen jälkeen rata on vihdoin auki. Pakko kyllä sanoa, että rata on ihmeellisen hyvä. Siellä ei ole mitään isoja hyppyjä, mutta muodot on toimivia. Sitä on hauska ajaa!

Vielä on muutama päivä heittää treeniehdotuksia kisaan. Tähän mennessä tulleet on mahtavia! Lisäälisää :)

Yliajattelua

Strider kokeilupaikka

Viikonlopun kisat jätti melkoisen sekamelskan yläkertaan. Seurasin ihmisiä, joilla pyöräily oli elämässä jo lähes rasite, mieleen tuli ystäväni lause: keskity jatkossa olennaiseen, eli siihen ajamiseen.

Mikä onkaan minulle tärkeää? Elämästä nauttiminen nyt ainakin.

Seuraavat kysymykset ovat jossain määrin ilman järjestystä. Mitä tehdä elämässä? Oma kehittyminen BMX:ssä? Lajin kehittäminen Suomessa? Miten lajia voi kehittää? Milloin on paras aika? BMX-racingin tuominen Jyväskylään. En tiedä milloinka miettiä mitäkin asiaa.

Menin maanantaina Disneylandiin ollakseni miettimättä näitä asioita. Siellä tunnelma oli kuitenkin rento ja vastaukset tuntui tulevan itsestään. Ilmassa oli pentä provosointia elämästä nauttimisen puolesta: Happiest place in the earth.

Haluan kehittyä BMX:ssä ja nyt on tärkeä aika oman reenaamisen kannalta; MM-kisat tulossa ja viime viikkoina kehitys on ollut huomattavaa. En halua kuitenkaan lähteä BMX:n kotikonnuilta ilman, että minulla on jotain annettavaa muille. Jos edes pienen palan saan mukaan siitä tiedosta mikä täällä on racingistä. Näiden lisäksi elämässä on paljon paljon asioita, joita en halua unohtaa, vaikka pyöräily olisi kuinka tärkeää tahansa. 

Seurattuani kuinka pyörät pyörittää elämää ja lopputuloksena on kamala stressi säikähdin, etten kai vaan ole suuntaamassa samaan. Toivon jokaisen puntaroivan vastaavia asioita omassa elämässään. Meitä on moneksi, enkä missään nimessä ole sanomassa että kukaan elää elämäänsä väärin. Yleisesti voisi kuitenkin olettaa ihmisiä hakevan onnellisuutta elämässään. Mistä tuo onni sitten tuleekaan?

Tuliaisia etsiessä, vahingossa huomasin mun haban. Säikähdin. Kaivoin
kameran taskusta ja otin teille kuvan. Jälkikäteen ajateltuna aika hauskaa :)