keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

BMX äidit


Chula Vistassa katsoin kisoja jonkun aikaa Tory Nyhaugin äidin, Margitin kanssa. Seuranamme oli Cheryl Post (Alise Postin äiti) ja Sheryl Bradford (Joey Bradfordin äiti). Aloin miettimään minkälaisia vanhempia he ovat olleet lapsilleen, kun lapset ovat olleet pieniä. Usassa ei ole samanlaista urheiluseura kulttuuria, kuin pohjois-euroopassa. Kukaan ei ole vetämässä treenejä. Okei, niitä kertoja kun joku vetää treenit kutsutaan klinikoiksi ja se on kallista huvia. Usein siis vanhemmista tulee valmentajia. He puskevat lapsia tekemään enemmän, polkemaan kovempaa.

Suomessakin tutut "kiekko iskät", on siis rantautunut BMX:n pariin. Joillakin homma lähtee aivan käsistä. Lapsia painostetaan tekemään kovemmin töitä toitottamalla kuinka heistä tulee maailman mestareita, kuinka paljon rahaa hänen BMX-harrastukseensa on laitettu (lapset harvemmin edes pyytävät sitä kaikkea mitä heidän pyöriinsä asennetaan), lapselle karjuminen on ihan arkipäivää radalla.. Pahimmillaan lasta riepoteltiin kypärästä.

Toinen vakio, oli kisan jälkeen ravintolassa käytävät keskustelut. Vanhemmat käyvät keskustelua kenen lapsi ei ajanut rehdisti. Kenen lapset treenaavat oikein ja kuka ei tule pärjäämään tulvaisuudessa. Kun saman aikaan lapset leikkivät ja pelailevat uusia leikkejä. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Voittavat tai hävisivät, he eivät itke jälkeen päin.

BMX äidit myönsivät puhuneensa asiasta ennenkin. Tärkeintä on antaa lapsen ajaa BMX:ää, jos he nauttivat siitä. Vanhemmat voivat tukea lapsiaan hankkimalla pyörän ja kuljettamalla treeneihin. Jos lapsella on kilpailu viettiä ja omaa halua treenata, niin hän kyllä sen tekee. Heidän lapset ovat olleet motivoituneita kilpailuun ja treenaamiseen, eikä heitä ole tarvinnut puskea enempää. Jos lapset haluavat voittaa he tekevät sen, jos ei niin sekin pitää hyväksyä. Heitä ei voi pakottaa siihen. Sitten he voivat ajaa huvinvuoksi, mikä sekään ei ole yhtään huonompi vaihtoehto.

Melko usein vanhemmat siis tekevät työtä saadakseen lapselleen jotain mitä lapsi ei koskaan edes ole pyytänyt; mestaruus tai markkinoiden kallein pyörä. Sitten kun lapsen pitäisi maksaa takaisin hermostutaan. Eräs vanhempi myönsi laittaneensa lapsensa tekemään punnerruksia kunnes lapsi oksensi-Tämä oli rangaistus koska lapsi oli lopettanut polkemisen kisassa. Hän puolusteli toimintaansa sillä, että joskus lapsi ei tiedä milloin saa lopettaa. Henkilökohtaisesti uskon, että häviön kautta olisi saanut saman opin.

Kuvia Chula Vistan uudelta Olympiaradalta:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti