Matkustettuani ensin losiin reilun vuorokauden lähdin suunnistamaan kohti motellia. Olin etukäteen varannut motellin netistä, koska ajattelin että minulla pitää olla joku paikka yöksi. Motelli sijaitsi Hemetissä, noin 2h ajomatkan päässä. Minulle oli tehty hyvin selväksi että Amerikoissa julkiset ei toimi. Olisi kuitenkin ollut kamalaa uskoa muita ilman että itse kokeilee :) Oikeasti olisi ollut myös rahan haaskausta ottaa kallis lentokenttä vuokra ja sitten vielä joutua ajamaan auto takaisin kentälle.
Lähdin bussilla kohti keskustaa josta oli tarkoitus jatkaa junalla. Ylläripylläri, mitään julkisia ei kuitenkaan kulkenut Hemettiin enää kuuden jälkeen. Olin jumissa Union Stationilla. Ensimmäinen mahdollinen bussi lähtisi yhdeltä yöllä. Se ajaisi pari tuntia väärään suuntaan ja sieltä lähtisi aamu yhdeksältä bussi jolla pääsisin motellille. Puhelin ei toiminut, kannettavan akku oli loppu ja yrittäessäni soittaa radan omistajalle (joka oli aikaisemmin sanonut että voin mennä hänen luokseen yöksi) hän löi luurin korvaan...
Lyyhistyin juna-aseman nurkkaan ja ajattelin että voisin nukkua vaikka siinä. Hetken päästä vartia tuli häätämään ulos kaikki joilla ei ollut lippua. Minä ja muut kodittomat saatiin siis lampsia ulos. Densot neuvoi minulle lähimmän hotellin. Onneksi otin huoneen ja pääsin nukkumaan.
On ihmeellistä mitä puoli tuntia internetissä vaikuttaa fiilikseen. Saati sitten inhimillinen keskustelu jonkun kanssa. Kävely paikkaan niin että tiedät mihin olet menossa. Pari kolikkoa taskussa, että voit soittaa. Vaikkea olisikaan mitään hyödyllisiä numeroita niin soitto kotiin on jo ihan kiva juttu. Ja yöunia ei varmaan tarvitse edes mainita.
Kuvia tulee kun homma helpottuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti