Pohdin eilen, että pitää mennä ainakin 10 vuotta taaksepäin, jotta päästään siihen tilanteeseen, kun olen tehnyt jotain yhtä tosissaan kuin nyt. Minun kohdalla maastohiihtoladulle meneminen on merkki tosissaan tekemisestä. Edeltävä kerta, kun minulla on ollut vapaaehtoisesti maastohiihtosukset jalassa oli juurikin 15v. maajoukkue kiekkoilijana. Isoimpana erona tosissaan tekemisessä on se, että silloin tekeminen oli väkinäistä pakolla puurtamista, nyt homma hauskaa, enkä saa koskaan tarpeekseni.
Kolme päivää yritetty päästä eroon "lentopelosta" lumilaudan avulla. Bonuksena pikkuinen pohja rusketus Kaliforniaa varten. Elämä on mahtava keksintö. Tässä vaan istun ja myhäilen. Laitanpa teille muutaman netistä löytämäni kuvan Lontoon olympiaradasta, niin voitte tekin myhäillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti