Eli peruskuntokausi. Hieman taas kantapään kautta saan oppia ettei peruskunto ole missään nimessä laiminlyötävä asia!
Vielä jonkin aikaa sitten mietin, että ei minulle ei ole niin tärkeä tehdä pitkiä lenkkejä koska kisasuoritus kestää alle minuutin. Tein ylämäkispurtteja, niin että sain reisiin kamalan hapotuksen tunteen. Tämän jälkeen ei oikeastaan koskaan kunto loppunut kesken moton. Aina jaksoin mennä täysillä loppuun, jopa Kungsbackan yli pitkän radan. Kungsbackassa treenattiin niin että mentiin kaksi kierrosta putkeen, tämä auttoi samaan asiaan. Kun treenaa menemään kaksi kierrosta, niin kisassa tuleva yksi kierros on ihan lälly.
Nyt on blösö kunnon huonot puolet on tullut enemmän kuin selväksi. Kausi on loppunut ajat sitten. Siitä asti on tehty palauttavaa liikuntaa, mutta vieläkään ei ole palautunut. Palautumattomuutta on kertynyt jo hyvin pitkältä ajalta. Eli pakko treenata kuntoa, jotta pystyy treenata radalla niin paljon kun haluaa.
Kauden lopussa viimeisten kisojen jälkeen en saanut yöllä unta kun reisiin sattui niin paljon.. Nyt tuo kipu alkoi palata kun aloitin hieman enemmän treenaamaan. Vieläkään ei mitään kovin kummaa ole ohjelmassa. Tässä hyvä esimerkki pk-kauden viikko ohjelmaksi:
Ma: 75min lenkki, syke 130-140
Ti: Kuntosali (7 liikettä 20 x 3, kaikki liikkeet kerran, kierroksen välissä 60sek palautus)
Ke: 75min lenkki, syke 130-140
To: Kuntosali
Pe: 45min lenkki, syke 150-160
La: Tunnin verran kevyttä liikuntaa
Kuntosaleihin tietty lämmittelyt ja jäähdyttelyt ja kaikkiin treeneihin venyttelyt mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti