Ajamisen riemua

Istun pyörän satulaan. Vauhti riittää vielä pitkälle, en pysty jarruttamaan kun olen niin puhki. Takana rata. Se on vain n.400metriä pitkä ja silti riittää viemään helvetistä taivaaseen ja toisinaan takaisin. Kipu mitä radalla voi kokea, henkinen ja fyysinen, on karmivaa. Tähän mennessä on menty startista keulan yli, "tiputtu" pöydän reunalta radan pohjalle ja uskon että nuo kivut ei ole vielä mitään siihen verrattuna mitä on edessä.

Nyt ei kuitenkaan ole kyse helvetissä olemisesta, vaan taivaasta. Hitsi vieköön tätä onnistumisen iloa ja yleistä ajamisen riemua. Mietin, että pitää varmaan opetella bunny hop kunnolla, jotta voi riemuita pyörän kanssa täysin sydämmin. Kun onnistun, tuntuu etten saa laitettua sitä riemua mihinkään. Tekisi mieli kirkua ja hyppiä, jopa halata kaikkia, mutta olen saanut jo tarpeeksi oudon maineen sillä että kuljen paljain jaloin, saati sitten kun kävisin halailemaan.

Vihdoin sain myös käyttööni suunnon pyöräily podin. Pod kertoo siis pyöräiltyn matkan, sekä NOPEUDEN. On aivan mahtava nähdä oma nopeus radalla, verrata eri radoilla saatuja nopeuksia ja ennen kaikkea seurata oman nopeuden kehittymistä! Treenin jälkeen lataan kellosta sykkeet ja pyöräily tiedot koneelle ja kaikki tallentuu kalenteriin. Lisäpäivityksiä tiedossa tuloksista. Suosittelen kaikille tutustumista näihin tuotteisiin.

http://www.suunto.com/fi/fi

Suunto cadence (pyöritysnopeus) ja bike podit.