torstai 2. helmikuuta 2012

Wheelie

Hei Wheelie. Kiva nähdä. Mitä on tapahtunut? Näytät jotenkin paremmalta nykyään.

Ihana päivä takana. Eilen päästiin ekaa kertaa treenaamaan valoisalla. Whittierin radan pyörittäjä antoi minulle avaimet radalle, jotta pääsen treenaamaan mihin aikaan vaan haluan. Kun oltiin päästy sisälle, niin piakkoin puistotyöntekijät tuli häätäämään meitä pois. Olin kuitenkin lukinnut portin sisäpuolelta niin etteivät he edes päässyt sisälle. Njäh njäh. Menin selittämään että meillä on lupa olla siellä ja homma oli ok.

Treenaus kaverina on ollut iki-ihana wheelie. Matkaseuralainen Jukkis ei enää kestä miun vääriä termejä, joten selvennyt kaikille tulvasta termistön vaihtumisesta: Keuliminen = wheelie = polkeminen samalla kun nostaa keulaa, manuaali = keulan nosto ilman polkemista. Radalla yleisesti tehdään manuaalia, mutta täällä olen kyllä nähnyt pikku jantterien myös keulivan pitkien pöytien yli. Eturenkaalla keuliminen = nose manuaali, taisi olla viimeinen tikki Jukkikselle :)

Anyway, manuaalissa tapahtui eilen hurja kehittyminen. Ajaminen oli kivaa ja elämä hymyilee kaikin puolin. Olen huomannut, että ihmiset ei jotenkin halua kuulla kun jollain menee hyvin. Silti rohkenen kertomaan, että kotimatkan olin jonkinlaisessa transsissa, möllötin koko 2h silmät suurena, istuin paikoillani ja mietin, että olenkohan minä maailman onnekkain ihminen.


1 kommentti:

  1. Hienoa Ode! Täällä ainakin halutaan kuulla sun hyvästä olosta! Voin niin kuvitella sun kotimatkan :DDD Maarit

    VastaaPoista