Jea! Vihdoin eilen pääsin kokeilemaan alamäkiajoa, siis pyörällä. Messilässä oli ilmaiset hissit Retkikunnan jäsenille, joten oli pakko.. Käytiin raviksen metsissä kokeilemassa aikaisempana päivänä, koska en ollut koskaan ajanut metsässä. Ymmärrystäni lajiin ja varusteisiin kuvasti hyvin esim. tämä kommentti: "hei mikä välitys sulla on siinä pyörässä?" :)
 |
| Hartiasuojat lähti ekan laskun jälkeen.. melko kankeeta ajaa ne päällä. |
Ensimmäisenä jännitti hissillä meno, mutta se oli ihan lällyä :) Sitten alettiin ajamaan alaspäin. Onneksi mukana oli muitankin ensikertalaisia naisia, meinasin siinäkin jo päästää liian kovaa. Siinä vaiheessa kun laskee ja kelaa päässään; o'ou, nyt mä kuolen, voi ei nyt mä viimeistään kuolen.. Niin menee liian kovaa. Mutta kun edellä laskee, joku toinen joka hallitsee homman, niin ei sitä osaa kuin katsoa sitä toista ja mennä perässä.
Oikeastaan homma oli ihan helppoa kun vaan piti painoa takana ja ei katsonut mistä ajaa :) Mutta mutkat oli vaikeita, kyllä nekin rupes menemään kun rupesi luottamaan renkaisiin. Niin ja sit jos tuli semmoisia hyppy kohtia, niin oli melko vaikea olla lentämättä keulan yli, kun jouset puski suoriksi.. eli työnti minua eteen.
Toivottavasti kerkeän käydä useamminkin ajamassa alamäkeä. Elise Kulmalan ei tarvitse pelätä että minusta olisi haastajaksi, mutta nyt on ainakin pienempi kynnys lähteä laajavuoreen kokeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti